Korutarvikkeet edullisesti verkkokaupasta!

4. Sahaus ja viilaus

pe 17. huhtikuuta 2015 06.00.00

Levyn sahaaminen

Levystä sahaamalla saa tehtyä monenlaisia koruja. Niistä saa myös kolmiuloitteisia ilman, että tarvitsee liittää muita osia juottamalla. 
Levyn sahaamisessa kannattaa ottaa huomioon levyn paksuus, esimerkiksi 0,4 mm levyyn kannattaa valita ohuempi terä. Paksumman levyn kanssa kannattaa taas ottaa käyttöön hieman vahvempi terä, koska ohut terä menee herkemmin poikki. Sahatessa levystä irtoaa hienoa hopeapölyä ja mitä isompi/karkeampi terä sen enemmän materiaalia menee hukkaan. Itse asetan paperin lattialle puutuen alle, jolloin suurimman osan hopeapölystä saa talteen.
Sahaamisessa ei kannata pitää kiirettä, sillä monesti kun alkaa hätiköimään tai kiirehtimään tekemistään tulee tehtyä enemmän virheitä. Itse ainakin pidän hopeaa sen verran arvokkaana materiaalina, että en tahdo huvikseni sitä tuhlata ja pyrin välttämään suurimpia virheitä. Sahaamista kannattaa siis harjoitella, harvalla suoran viivan sahaaminen onnistuu heti ensimmäisellä kerralla.
Sahauksessa kannattaa käyttää puutukea ja siinä olevaa lovea, sen avulla saa levyn tasaiselle alustalle ja se ei heilu. 

Kun saahaa levyä sahan tulee pysyä aina samassa asennossa sahan selkä sahaajaa kohti. Jos kuviossa on mutka tai kulma, ne sahataan levyä pyörittämällä sitä mukaan kun kuvio etenee.

Toisella kädellä saa pidettyä sahattavan kappaleen paikoillaan. Toisella kädellä myös ohjataan sahaa kääntelemällä kappaletta.

Joskus käy sahaamisessa niin, että saha jumittuu paikoilleen. En suosittele voimakasta nykäisyä tässä tilanteessa, koska se yleensä katkaisee terän. Terä kannattaa tällaisessa tilanteessa irroittaa ainakin toisesta päästä ja yrittää sitten saada se ujutettua irti. Sahaa ei myöskään kannata jättää roikkumaan terän varaan, koska silloin terä mitä luultavimmin katkeaa. 

Kun on tarkoitus saada sahattua jokin tietty kuvio tai useampi samanlainen kannattaa kuvio piirtää ensiksi paperille ja mielellään ottaa siitä kopio tai piirtää se läpi, jotta molemmat korut ovat sitten samalaiset. Kun leikkaa kuvion irti isommasta paperista ei kannata leikata kuviota ääriviivoja pitkin vaan jättää tyhjää paperia kuvion ympärille. Paperi liimataan hopealevyyn puikkoliimalla ja sen saa näin helposti sahattua ääriviivoja pitkin irti levystä. 

Viilaus ja hionta

Kun vaihdetaan sahauksesta viilaukseen suositellaan puutuen kääntämistä ympäri niin, että viistopuoli on ylöspäin. Näin saa viilaukseen tarvittavan tuen ja näkee mitä on tekemässä, tämä toimii tasaisten pintojen viilaamisessa hyvin. Tämänkin kanssa voi tietysti tehdä itse miten parhaaksi näkee. Itse pyörittelen tukea sen mukaan mitä kohtaa viilaan tai hion. Jotkun kohdat on helpompi hioa viistoa tukea vasten ja jotkut tasaista.

Suositeltu viilaus/hionta asento yhdistelmäalasimelle


Ennen viilaamisen tai hiomisen aloittamista kannattaa tutkia kappaletta sen verran, että hahmottaa kuinka paljon sitä pitää tai kannattaa työstää ennen kuin alkaa sitä kaikista karkeimmalla ja isoimmalla viilalla hiomaan. Jos tarkoituksena on saada isompia määriä hiottua niin sitten valitaan isompi ja karkeampi viila, mutta jos ei ole tarvetta kuin pienelle hienosäädölle ei välttämättä tarvita muuta kuin hiominen parilla eri karkeuksisella hiekkapaperilla.

Esimerkiksi tässä taivutetussa levyssä on terävät reunat, jotka on syytä hioa siistimmäksi. 

Viilaamalla saa metallista irti enemmän kerralla. Viilan karkeus määrittää kuinka paljon materiaalia saa irti hiottaessa. Hiekkapaperilla hiominen ottaa metallin pinnasta pienemmän määrän tavaraa irti kerralla ja sitä käytetäänkin yleensä korujen pintojen viimeistelyyn. Yleensä käytän viimeistelyssä kolmea tai neljää eri karkeutta. Ensimmäinen paperi K80 (tai K150), jos aloittaa K80:lla suosittelen hiomaan seuraavaksi K240:lla, koska muuten voi hopeaan jäädä liian syviä naarmuja. Sitten K600 ja viimeisenä on todella hieno K1200-paperi.

Syy siihen, miksi suositellaan käytettäväksi niin montaa eri karkeuksista hiontapaperia on se, että hionta jättää metallin pintaan aika suuria uria. Hienommat paperit eivät jätä niin suuria uria kuin karkeat. Hienommalla paperilla siis hiotaan edelliset urat pois ja näin saadaan metallin pinta sileäksi.

Hiekkapaperilla hiominen kannattaa tehdä ristiin eli kääntää kappaletta aina 90 astetta eli hioa kahdesta suunnasta. Tällä tavalla saa parhaiten edelliset urat pois ja se tasoittaa muutenkin pinnan tasaisemmin.

Hiomapaperi maalarinteipillä kiinni pöytään niin kappaleen saa hyvin hiottua. Merkitsin teippiin hiomapaperin karkeuden, jotta tiedän millä paperilla kappaletta milloinkin hion.


Linkkilista:

Hopealanka.fi

Saha ja sahanterät

Hopealevyt

Puutuki ja Yhdistelmäalasin

Neulaviilat 

LUX vesihiontapaperi

Kommentointi

Otsikko:
Kommentti:
Nimi: